TILAA KEIKALLE:
Johanna Tuomola
+358 44 906 1910
johanna.tuomola@magnumlive.fi
Olli Lepänrinne
+358 40 188 0676
olli.lepanrinne@magnumlive.fi
Johanna Tuomola
+358 44 906 1910
johanna.tuomola@magnumlive.fi
Olli Lepänrinne
+358 40 188 0676
olli.lepanrinne@magnumlive.fi
VISA & VALOILMIÖ
UUSI VALOILMIÖ SUOMEN TANSSITAIVAALLE
Bilebändilegenda Gebardin keulilta parhaiten tunnettu Visa Luttinen saatetaan muistaa myös tangolaulukisoista, jossa Visa on selviytynyt finalistiksi asti. Tangokisoista saatu kannustava kokemus ja kotoa saatu tanssimusiikin siemen on kutittanut jo pitkään Luttisen tanssijalkaa, ja halu tanssikansan viihdyttämiseen on viime aikoina vain vahvistunut.
Nyt vihdoin on otettu viimeinen ratkaiseva tanssiaskel ja Visa & Valoilmiö on totta! Mukana orkesterissa on kaksi Pasia Gebardista ja rummuissa rautainen tanssittaja Mikko, joka on soittanut muun muassa Yölinnussa sen seitsemän suurimman suosion vuotta.
Perinteinen tanssimusiikki on joukon sydäntä lähellä, kaikki perinteiset tyylilajit taittuvat taidolla ja tyylillä. Bändin vahvuus on sen vastustamaton energia ja vauhdikas meininki, jonka avulla Gebardikin on pysytellyt bilebändien huipulla vuosikausia.
Vahvuuksia on myös oma biisituotanto, jota Visa & Valoilmiö annostelee maltilla tuttujen ikivihreiden joukkoon.
Jotain vanhaa, jotain lainattua, jotain sinistä, mutta ennen kaikkea jotain uutta Suomen tanssitaivaalle!
Visa Luttinen, laulu ja kitara
Pasi Kallio, basso ja taustalaulu
Pasi Piispanen, koskettimet ja taustalaulu
Mikko Taipale, rummut ja taustalaulu
Visa Luttinen
Musiikki on mennyt aina tunteisiin.
Pikkupoikana otin vanhan ajan keittiömankan syliin ja kuuntelin haltioituneena Georg Otsin tai Olavi Virran kasettia. Tai Elviksen, Harry Belafonten, Plattersin, Andy Williamsin tai Nat King Colen. Äiti lauloi jotain aina ja koko ajan. Ja laulaa vieläkin. Isä soitti silloin muodikkaita kotiurkuja, ja kymmenisenvuotiaana pyysin minäkin päästä urkutunneille, jotka vaihtuivat hetikohta pianotunneiksi. Jotka menivät siinä aika sivussa jalkapallon ja painonnoston (!!) viedessä kuitenkin valtaosan ajasta ja innosta.
Teini-iässä alkoi rulettamaan sitten sähkökitara ja tukkahevi, tällöin aloin huterasti mutta haperoiden tapailemaan myös laulamista. Lukioikäisenä piano-opettajani Porin Palmgren-opistossa houkutteli musiikin mustalle puolelle, ja olinkin sitten niin jazz-pianistia, niin jazz-pianistia. Täysi-ikäisyyden korvilla minulla oli oma jazzbändi, minkä lisäksi soitin vuoden pari Pori Big Bandissa.
Lukion ja armeijan jälkeen soitin myös koskettimia vajaan vuoden porilaisen tangokuningattaren Jaana Lammin bändissä. Näihin aikoihin innostuin isommalla poppibiisien tekemisestä, ja kun aloitin 1994 Oulunkylän Pop/jazz-konservatoriossa jazzpiano pääaineena, olikin mieleni kuitenkin jo virittäytynyt vallan pop/rock-aallonpituuksille.
Perustin pian Helsinkiin tultuani omia biisejäni esittäneen bändin nimeltä Sokerihumala. Omien laulujen kirjoittaminen ja sitten toisaalta cover-keikkojen tekeminen vei mennessään, ja opiskelu Ågelissa jäi kahteen vuoteen. Erosimme yhteisymmärryksessä, minä ja Ågeli. Rakkaus jazz-ikivihreihin ja niiden laulamiseen nosti silti myös päätään, ja vuonna 1998 syntyi alter egoni Nat Newborn, “Nat King Colen ja Frank Sinatran avioton poika”.
Perustin Natille bändin, jossa lauloin ja soitin pianoa. Nat oli kuitenkin hyvinkin sivuroolissa pitkään, vaikka jo 1999 teimme ensimmäisen Nat-pitkäsoiton ”Under the Umbrella with Nat Newborn & The Lounge Lions feat. Mr Erik Lindström”. Minulla oli todellakin suuri kunnia tehdä jonkunkin verran yhteistyötä itse Erikin kanssa, hän mm. potki minua pepulle tuon debyyttialbumin valmiiksi saamisen ja julkaisemisen suhteen sekä soitti suurimmalla osalla levyn biiseistä vibrafonia.
Vuonna 1998 syntyi alter egoni Natin lisäksi myös nimi ja look Sokerihumalan sille puolelle, joka soitti häissä sun muissa hipoissa lainamatskua: Gebardi. Tästä luotsaamastani pitkän linjan bilebändistähän minut enimmäkseen tunnetaan, jos tunnetaan.
Vuodet vierivät Gebardin mainetta kasvattaen, mutta Nat Newborn alkoi vallata sydäntäni yhä suuremmin. Kolmas levy, vuoden 2007 ”Nat Newborn Big Time On the Rocks” oli pienen mittakaavan menestys, jolla teimme “Paul Ankan Rock Swingsit” suomalaisittain: mm. cha cha cha -versio Hard Rock Hallelujasta soi siellä sun täällä Helsingin Euroviisujen aikaan.
2015 ilmestyi jo Nat Newbornin kuudes levy Red Hot Christmas, joka mm. valittiin paikallisradioiden vuoden joululevyksi. Gebardin toistaiseksi ainoa levy tehtiin vuonna 2009 big band -versiona Gebardi XXL Brian Setzer Orchestran hengessä. Sisäinen eläin meni julkaisuviikollaan jopa Suomen virallisen listan ykköseksi! Ei se määrä vaan laatu.
Tuossa 2010 hujakoilla syntyi jälleen uusi alter ego Armas Hurme, jonka taustalla soittivat gebardimiehet nimellä Repo-sekstetti. Tämä perinteisen tanssimusiikin akti syntyi lähinnä Bottan legendaaristen Yötanssien henkiinherättämisyritystä varten. Yötansseissa soitimme Gebardin kanssa ensin kaksi settiä ”Armas Hurmeena”, sitten vikan setin Gebardina (Wanhan Tanssikellarissa soitimme myös ensin Hurmeena, sitten Gebardina).
Alter ego Armas ei kuitenkaan elänyt pitkään, vain pari vuotta. Vuonna 2012 perustin sitten jälleen uuden kokoonpanon, ”fiftarisixtaribändin” nimeltä Visa & Villikissat. Tämän kokoonpanon annoin vähän tallautua Gebardin jalkoihin, kokoonpano kun hyväntuulisuudellaan, tanssittavuudellaan ja versioillaan kaikille tutuista hiteistä ”kilpaili” turhan samoilla tonteilla kuin Gebardi.
Noihin aikoihin aloin sitten vihdoin vähän enemmän panostamaan siihen lähes ainoaan asiaan, minkä ihmiset työstäni näkevät ja ennen kaikkea kuulevat: laulamiseen itsessään eli tekemään työtäkin lauluni eteen. Itseäni potkiaksen viritin urheilumieleni aina kansallislajiimme tangolaulukilpailuun asti: ensimmäisellä kerralla 2015 selviydyin tv:n ”finaaliin karsintaan”, kahdeksan joukkoon, mutta tipuin kuitenkin kuuden joukosta. 2016 pääsinkin sitten ihan Seinäjoelle asti kuuden joukkoon. Tuli nähtyä ensi kertaa elämässä Tangomarkkinatkin.
2021 tapahtui sitten sellainenkin kuriositeetti, että julkaisin ihan omalla nimelläni ensimmäisen kappaleen ikinä: “Tällaisina päivinä”. Se on myös toistaiseksi viimeisin julkaisuni omalla nimellä, ellei lasketa vuoden 2024 joulubiisiäni “Kuuma joulu”.
2022 perustin sitten nelimiehisen neliääniseen lauluun painottuvan kokoonpanon “Visa & Vokaalit”. Debyyttibiisi “Taas on aika auringon” ilmestyi 2023, ja 2025 peräti kolme biisiä, kaikki itse kirjoittamiani. Lauluntekohan on ollut alusta asti tekemiseni ytimessä: Sokerihumala-yhtye, josta sittemmin syntyi Gebardi, esitti vain omaa materiaalia, Gebardikin ehti julkaista sinkkuina viitisen omaa biisiäni, ja Nat Newborninakin olen levyttänyt lukuisia tyyliin sopivia originaalejani.
“Visa & Vokaalit” on ollut sekin vähän väliinputoaja: musiikki ei ole varsinaisesti iskelmää, ei poppia, ei rokkia, ei jazzia, eikä kokoonpanolla ole ollut suoranaista lokeroa livemielessäkään, mutta tekevät Vokaalit silti yhä satunnaisia yllätysiskuja.
Pikkupoikana siis jo haltioituneena kuuntelin keittiömankka sylissä, kun Virran Ola lauloi metsäkukista, ja perinteisessä tanssimusiikissa on koko ns. ammattilaisurani ajan käynyt toinen jalka, mutta vasta nyt on koittanut aika uskaltautua molemmin tanssijaloin ja täysin rinnoin tanssittamisen maailmaan. Päällimmäinen tunnelma on: miksi ihmeessä tätä onkin pitänyt odottaa näin pitkään?
Valoilmiön loistavan porukan kanssa fiilis on mahtava ja melkeinpä malttamaton!
Pasi Kallio
Pasin musiikkiopintopolku eteni Tapiolan koulun, lukion musiikkiluokkien ja Espoon musiikkiopiston kautta Oulunkylän pop/jazz-konservatorioon ja sieltä Sibelius-Akatemiaan. Opiskelun Pasi rahoitti soittamalla mm. tangokuninkaiden Mika Pohjosen ja Sauli Lehtosen yhtyeissä. Opiskeluaikana Pasilla oli onni tutustua laajasti uusiin muusikkotuttavuuksiin. Näistä kohtaamisista tuli Pasille muusikkomatkan tärkeimmät kohtaamiset. Hän ei varmasti pystynyt kuvittelemaankaan, että elämänsä tärkeimmät ”työpaikat” bilebändi Gebardi ja Satu Sopanen & Tuttiorkesteri olisivat aktiivisesti toimivia yhtyeitä yhä 30 vuotta myöhemminkin.
Muusikkomatkallaan Pasilla on ollut ilo toimia myös teatterimuusikkona mm. Helsingin kaupungiteatterin, Kansallisteatterin, Svenska teaternin sekä Shed- ja Skene-teatteriryhmien musiikkiteatteri- ja musikaaliproduktioissa.
Muusikon töiden ohessa Pasi on toiminut myös aktiivisesti opettajana. Tällä hetkellä hän toimii musiikin opettajana Tapiolan koulussa sekä opettaa Sibelius Akatemian musiikkikasvatusosastolla bassoa ja yhtyesoittoa.
Nyt uuden yhtyeen Visa & Valoilmiö myötä monet Pasille tärkeät asiat kohtaavat: suomalainen tanssimusiikki, joka tuli Pasille tutuksi jo verenperintönä isältään Reijo Kalliolta sekä yhdessä musiikin tekeminen kera tärkeiden muusikkokavereiden, jotka ovat tuttuja jo Gebardi ja Tuttiorkesteri- yhtyeistä.
Pasi Piispanen
Olen kotoisin Saarijärveltä. Pianotunnit aloitin kahdeksanvuotiaana, Muitakin soittimia tuli mukaan musiikkiharrastukseen teinivuosina; mm. haitari, rummut ja trumpetti. Ekat bändikeikat tein yläasteikäisenä.
Innostus soittamiseen ja laulamiseen kasvoi niin paljon, että lukion jälkeen lähdin opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan musiikkikasvatusta. Yläasteen ja lukion musiikinopettajuus vaihtui vähitellen musiikkiopistoihin.
Olen ollutkin jo yli 20 vuotta Espoon musiikkiopistossa vapaan säestyksen lehtorina. vuosia. Siinä sivussa on keikkakilometrejä taittunut Gebardi-yhtyeen kanssa, jossa soitan trumpettia, koskettimia, laulan taustoja ja jokusen soolonumeronkin esitän.
Perinteinen suomalainen tanssimusiikki on ollut aina sydäntä lähellä, Reijo Taipale on ykkössuosikkini.
Ja olinhan minäkin aikoinaan tangolaulukisoissa semifinaaleihin asti selvitytyen.
Lauludubbauksiakin olen saanut toteuttaa vuosien aikaan erilaisissa animaatioelokuvissa.
Ylimääräinen vapaa-aikani kuluu usein taikuuden parissa: olen harrastelijataikuri!
Mikko Taipale
Aika mahtavaa kun saa tehdä työkseen niitä juttuja joista tykkää. Olen aina tykännyt musiikista, liikunnasta ja urheilusta. Niillä olenkin sitten elättänyt itseni. Uusin bändini on Visa ja Valoilmiö, jossa toimin rumpalina ja taustalaulajana. Se on ollut tosi mieluisaa musiikkityylinsä ja hyvien kavereiden takia.
Olen aiemmin soittanut mm. Yölintu-yhtyeessä, lukuisissa eri bändeissä, orkestereissa sekä teatteriproduktioissa Helsingissä ja Lappeenrannassa. Pitkäaikaisin bändini jo kolmenkymmenen vuoden ajalta on Satu Sopanen ja Tuttiorkesteri.
Valoilmiössä yhdistyy pitkä kokemus erilaisista musatyyleistä ja niiden sulautuminen uudenlaiseksi tavaksi tehdä tanssimusaa. Tosi kivaa olla mukana sellaisessa. Vanhan toistaminen sellaisenaan on arvokasta, mutta on tyydyttävää tuoda oma mausteensa soppaan. Valoilmiö tekee juuri sen. Sopivan tulisen, mutta makean keiton, jonka avulla jaksaa tanssia koko illan.